Smile through life

Oon aina miettiny et miks mä oon niin positiivininen ihminen ja niin on tosi monet muutkin ihmiset. Tätä asiaa on vähän vaikee lähtee selittää ku emmä oikeestaa itsekkään tiedä et mistä tää oikee johtuu. Kai se on vaa niin et jos hymyilet läpi elämän ni kaikki vaan on niin paljon helpompaa ja se on sit jotenki juurtunu mun pääkoppaan. Pakko kyllä sanoa että hymyllä ja positiivisuudella pääsee aika pitkälle täs elämässä muutenkin. Ei varmaan hirveen monia ihmisiä kuitenkaan ärsytä se et toinen ihminen on positiivinen ellei oo sillai ihan yltiöpositiivinen ihminen joka on ihan sekasin. Mut ei täs oo pelkästään sekään et oon positiivinen vaan myös se et mä en oikeestaa ikinä vihaa ketään ihmisiä. Joskus saatan suuttua joksikin aikaa mutta lopulta kuitenki leppyy ja harvemmin mä suutunkaan. Turhaahan se kuitenkin on.

                                      Tää kuva kuvaa mua aika hyvin mielestäni.


Emmä oikee tiiä mitä mä tänne blogiin kirjottelisin mut tää nyt oli ensimmäinen koitos! Voisin ens kerral kirjottaa bloggaamisen suosiosta viime aikoina. No mutta se on sit ens kerralla. Kiitos jos jaksoitte lukee.